No siten niin huono! eli kuinka parantaa

Kommenttejani liittyen siis edelliseen postaukseen.

1. Allergiat ja rasitusastma

Näille ei paljon mitään voi. Kolmevuotinen siedätyshoito heinäallergiasta on pian ohi ja ensi kesänä huomaa varmasti oliko siitä mitään hyötyä. Astmaan on lääkkeet, mutta niitäkin varmaan täytyy vähän katsoa, kun eivät tunnu parhaita mahdollisia olevan.

2. Koripallo

Mennyt on mennyttä. Pitää vaan nyt treenata monipuolisesti ja hyvin ja kaikkee.

3. Paino

Pitää katsoa, jos tulisi joku hyvä sauma pudottaa ne pari kiloa mitkä tuossa nyt painaa. Tai koittaa, jos ne lähtisi ihan sillä että vähentäisi vähän kaikkea turhaa syömistä. Korvan taakse tämä.

4. Selkäranka (eli motivaatio ja itsekuri)

on onneksi hyvällä mallilla nyt.

5. Maitohappo

Toivotaan että hapotus vähenisi harjoittelumäärien ja kunnon kasvaessa...

No sepä oli nopeaa. Tästä sitten kattelemaan päivän treeniä ja syömään kans.

Miten niin huono?

Miksi siis olen säälittävä, niin. Annetaan listan puhua puolestaan.

Miinukset:

1. Allergiat ja rasitusastma

Mulla on heinä- ja koivuallergia ja rasitusastma. Kaikki diagnosoituja ja periaatteessa lääkittyjä, mutta joko tänä vuonna oli tosi paha siitepölykesä tai sitten lääkkeissä on vielä miettimistä.

2. Koripallo

Pelasin aktiivisesti sellaiset 4 vuotta koripalloa. Ei koripallossa mitään vikaa ole, ihan kiva laji ja käyn edelleenkin katsomassa pelejä, mutta se vei aikaa. Kestävyysurheilijalle tärkeät vuodet, joina olisi pitänyt tulla paljon liikettä ja peruskunnon kasvaa kohisten, vietin korisharkoissa heitellen. Tulihan niissäkin liikuttua, vähän. Olisi varmaan riittänyt, jos olisin päättänyt pelata korista loppuelämäni.

3. Massan hitaus

Painoindeksini on lähempänä 21:tä kuin jotain pienempää, eli aika paljon kestävyysurheilijalle. Ei minusta huolestumisen arvoista, mutta joka liikakilohan on lisää kannettavaa.

4. Selkäranka ja sen uudelleenkasvatus

Joskus pari vuotta sitten (koripallon jäljiltä) treenasin aika vähän ja usein säästelin itseäni, valitettavasti myös kisoissa. Koriksesta (tai lähinnä joukkuekaveriltani) olin saanut päähäni sen, että urheilu on kivaa vain silloin kun siinä ei hengästy, ja hikoaminen on rumaa. (Väärinkäsitysten välttämiseksi: kyllähän korisharkoissa juostiinkin, mutta yleensä rangaistuksena hävinneelle joukkueelle tai vaihtoehtoisesti pitkin hampain verenmaku suussa.) Kyllähän sitä vähitellen oppi kuuntelemaan omia fiiliksiä eikä joukkuekavereiden juoksuvastaisuuksia, mutta menihän siinä hyviä treenikelejä ohi. :)

5. Maitohappo

Jostain syystä mun lihakset on tosi kovia keräämään maitohappoa. Johtuu varmaan joko kunnosta tai sitten jostain geeneistä. Aika mysteeri on kyllä tämä kohta.

Pessimismihän on parasta, mutta aion silti vähän ruotia näitä kohtia ja keksiä parannuksia. Toki te lukuisat lukijatkin saatte kritisoida ja kommentoida, mielelläni kuulen hyviä ja huonoja ehdotuksia.

Mitä?

Tämä blogi on siksi, että olen kyllästynyt olemaan hidas ja kisoissa yleensä viimeinen. Tästä blogista ei tule lifestyle- tai treeniblogia, tästä tulee kehitysblogi. Blogin avulla pystyn käsittelemään syitä ja seurauksia tulosten paranemisesta tai huononemisesta ja toivottavasti kehittymään urheilijana. Musta tulee paras!

Aion kirjoittaa anonyymisti. En ainakaan heti aluksi aio kertoa nimeäni, ikääni, asuinpaikkaani tai edes lajeja, joissa kilpailen.

Kirjoitan pääosin kuvattomia tekstejä. En usko että bloggaamisen takia alan kuvaamaan treenaamistani tai lenkkarivuoria, ja kuvien lainaaminen netistä on mielestäni ehkä vähän turhaa.

Mainittakoon vielä, että kun kuvauksessa puhutaan säälittävästä kestävyysurheilijasta, on se ehkä vähän liioittelua. Olen säälittävä vain jos kisatuloksia katsoo. :)

Tervetuloa seuraamaan säälittävän kestävyysurheilijan kehittymistä sekä urheilijana että kirjoittajana!