Spinning-kokemukseni

Mulla on nyt vakavia keskittymisongelmia terveystiedonkirjan ja koeviikon suhteen, joten mulla on pitkästä aikaa aikaa kirjotella tänne kuulumisia.

Siitä ekasta spinningistä on nyt jo aikaa, mutta jotenkin näin se tais mennä.

Menin sinne salille silleen mielestäni sopivasti viittä minuuttia vaille tunnin alkua, olinhan ostanut sen kymppikortinkin jo aiemmin. No pääsin sen salin ulko-ovelle, ja sain huomata että ovi on lukossa. Muistelin lukeneeni jostakin että niillä korteilla pääsee sisälle ovista, joten kulutin arviolta minuutin kortin kaivamiseen repusta, sen ovenavausjutun etsimiseen ja sen käytön opettelemiseen. Juoksin sitten siitä portaat ylös ja menin pukuhuoneeseen ja jätin ylimääräiset vaatteet sinne ja lähdin suunnistamaan kohti sitä jumppasalia, no siinä kohtaa kuulin välioven takaa että jahas, siellä ne tais alotella jo. Meinasin vaan hiippailla sulavasti saliin ja liittyä seuraan, mutta se väliovi sitten oli myös lukossa. Ei muuta kun takaisin pukuhuoneeseen, kortti repusta, kortti laitteesta läpi ja saliin. Olin ehkä jonkun kaks minuuttia myöhässä siinä kohtaa ja kaikki siinä pyöräili jo ja minä siinä marssin hakemaan sellaista pyörää rivistä seinustalta. En tietenkään saanut sitä liikkeelle. Lopulta ohjaajan piti tulla auttamaan.

Itse spinning on ihan jees, tehokkaan tuntuista eikä ainakaan rasita niveliä. Ehkä se parantaa mun pyöräilyä jopa tosipaljon, koska sisällä on helpompi vetää kovalla rytmillä ja vaihdella vastuksia kuin pihalla. (lue: sisällä tulee vedettyä kovempaa, koska on muita katsomassa :D) Vaikka toisaalta pihalla tulee vastaan mäkiä ja vastatuulta ja muita "luonnollisia intervalleja". Että menepä nyt tuosta sanomaan sitten.

Seuraavalla kerralla kun menin spinningiin, oli kaikki ovet auki (koska menin sinne vähäsen aiemmin) ja käytin kortin läpi sellaisesta laitteesta. Joka näytti että olin maksanut viime käynnistäni kaksi kertaa, eli ilmeisesti molempien ovien avaamisesta. No, menetin vain kuusi euroa...

Enkä vielä toisellakaan kerralla oppinut siirtämään sitä pyörää. Tällä kertaa joku avulias kanssaspinnaaja ovensi auttavan kätensä, mutta en oikeasti tajua miten niitä on tarkoitus siirrellä. Ehkä multa vaan puuttuu habaa, koska kaikki ne muuta vaan kippaa sen pyörän silleen puoliksi ilmaan niille edessä oleville pikkupyörille ja siirtää sen, minä saan sen pyörän takaosan tasan pikkuisen ilmaan ja fysiikan laitkin sanoo ettei se niin onnistu.

Kiitos tästä ja nyt jatkuu tuskaisa terveystiedon lukeminen ja vaihtoehtoisten sisäpyöränsiirtosuunnitelmien suunnittelu.

Vähän kaikenlaista ja spinningiä

Kokeilin sitten sitä lenkin keskellä hidastamattomuutta ja enpä olis uskonut että sehän sopii mulle. :D Tänäänkin juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni peruslenkillä tasaista vauhtia alusta loppuun! ja vielä keskimmäiset kilometrit muutama sekuntia kovempaa kuin muut Sports Trackerin mukaan. Ja tuntuikin sitä paitsi ihan hyvältä. Tästähän voi päätellä vaikka että jos antaa itselleen luvan hidastella keskivaiheilla että muka "jaksaa loppuun" niin sitten koko lenkki on hidas eikä sitten kehity hirveästi.

Pian lähden ensimmäistä kertaa ikinä ohjattuun spinningiin, enkä osaa sanoa onko tää nyt kivaa vai ei. Ehkä pitää olla avoimin mielin ja ottaa spinning a) treenin ja b) pyöräilykorvauksen kannalta. Ja ei se nyt ainakaan huonoa voi tehdä. Vähän tämmönen hassu olo kun en tiedä yhtään mitään! Esim. ketä sinne on menossa, (pelkään että kaikki on jotain tuntemattomia jumppa-ammattilaisia) missä on sen salin pukuhuoneet, mitä sillä kortilla pitää tehdä, enkä tiedä mitään ryhmäliikuntatuntikulttuurista. iik. No okei ei mua oikeasti noin paljon jännitä. Moro!

Keskimatkan syndrooma

Lenkin keskivaiheilla tuntuisi vauhti olevan aina hitaimmillaan. Jos aion kävellä lenkillä jonkun pätkän, se pätkä osuu useimmiten lenkin keskelle, ei alkuun eikä loppuun. Taitaa johtua siitä että alussa on vielä voimiensa tunnossa ja lopussa taas jaksaa puristaa kun tietää ettei matkaa ole enää jäljellä paljon. Keskellä lenkkiä taas ei ole varsinaisesti mitään maalia mitä kohti rientää ja matka on jo ehkä alkanut ainakan psyykkisesti puuduttaa. Kun nyt minuutin päästä lähden peruslenkille, aion yrittää juosta alun hitaasti, keskivaiheen vauhdilla ja lopun voimista riippuen hitaasti palautellen tai suunnilleen samaa vauhtia kuin keskipätkän. Vaihtelu virkistää.

Outo olo, ostin salikortin. No okei, oikeasti se on spinningiä varten, kun talvella en aio pyöräillä maantiepyörällä pitkin jäisiä teitä. Eikö se ihan tarpeeksi samanlaista ole, luulisin. No voisin mä sitä juoksumattoa käydä moikkaamassa joskus myös, kun kerran samalla kortilla pääsee. Lähes rajattoman määrän eli kymmenen kertaa.