Kerkesin jo luulla että kuntoni oli nousussa ja kaikki hyvin. Treenivauhdit on ollut parempia ja olen pystynyt tekemään harjoituksia hyvin, vaikka nyt lukio onkin vähän potkinut.
Viime viikolla lähdettiin yhtenä päivänä naapurikunnan yleisurheiluhalliin tekemään vetoja. Piti tulla kova vauhdinvaihteluharjoitus sopivilla vauhdeilla, noin kymmenen kilometriä itse harjoituksen mittana. Ilmeisesti kuiva pakkassää ja kuiva halli-ilma ei ole hyvä yhdistelmä rasitusastmaatikolle, nimittäin oireet tulivat pahempina kuin pitkään aikaan. Jouduin pitämään taukoja joka välissä ihan vain että pystyin hengittämään, sylkemään ja niistämään. Keuhkoihin sattui ja olo oli kovin tukala. Lopetin sitten harjoituksen viiteen kilometriin, kun vauhditkin alkoivat laskea eikä helpotuksesta ollut tietoakaan. Vaihdettiin suunnitelmaa vähän ja teinkin sitten 50m nopeusvetoja muutaman kerran siihen päälle. Niidenkin palautusten aikana yskitti ja hengittäminen oli vaikeaa. Loppuverrytellessä oireet olivat jo vähän helpottaneet, ja jäljelle jäi vain ketutus. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, missä on vika. Onneksi teen pian astman seurantaa varten puhallustestit, näkee sitten vähän missä mennään.
Toissapäivänä oli sitten pitkästä aikaa kunnolla kehittävän tuntuinen harjoitus. Kahden ja puolen tunnin yhdistelmä, jossa tunti juoksua ja sauvoittakävelyä (joo luitte oikein, tarkoitan siis yltiöreipasta tavallista kävelyä), 40min kuntosalia (toista kertaa koko vuonna jos ei koululiikuntaa lasketa, olen enemmän kotilihaskuntoihmisiä) ja 40min uintia. Tuntui ihan ookoolta, niinkuin tietysti tuollaisen omalla tavallaan raskaan harjoituksen kuuluukin.
Jouluna aion nämä juhlallisimmat päivät ottaa rennommin, mutta heti välipäivinä jatkan treenaamista innolla.
