Se poikkeus, joka...

Kerkesin jo luulla että kuntoni oli nousussa ja kaikki hyvin. Treenivauhdit on ollut parempia ja olen pystynyt tekemään harjoituksia hyvin, vaikka nyt lukio onkin vähän potkinut.

Viime viikolla lähdettiin yhtenä päivänä naapurikunnan yleisurheiluhalliin tekemään vetoja. Piti tulla kova vauhdinvaihteluharjoitus sopivilla vauhdeilla, noin kymmenen kilometriä itse harjoituksen mittana. Ilmeisesti kuiva pakkassää ja kuiva halli-ilma ei ole hyvä yhdistelmä rasitusastmaatikolle, nimittäin oireet tulivat pahempina kuin pitkään aikaan. Jouduin pitämään taukoja joka välissä ihan vain että pystyin hengittämään, sylkemään ja niistämään. Keuhkoihin sattui ja olo oli kovin tukala. Lopetin sitten harjoituksen viiteen kilometriin, kun vauhditkin alkoivat laskea eikä helpotuksesta ollut tietoakaan. Vaihdettiin suunnitelmaa vähän ja teinkin sitten 50m nopeusvetoja muutaman kerran siihen päälle. Niidenkin palautusten aikana yskitti ja hengittäminen oli vaikeaa. Loppuverrytellessä oireet olivat jo vähän helpottaneet, ja jäljelle jäi vain ketutus. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, missä on vika. Onneksi teen pian astman seurantaa varten puhallustestit, näkee sitten vähän missä mennään.

Toissapäivänä oli sitten pitkästä aikaa kunnolla kehittävän tuntuinen harjoitus. Kahden ja puolen tunnin yhdistelmä, jossa tunti juoksua ja sauvoittakävelyä (joo luitte oikein, tarkoitan siis yltiöreipasta tavallista kävelyä), 40min kuntosalia (toista kertaa koko vuonna jos ei koululiikuntaa lasketa, olen enemmän kotilihaskuntoihmisiä) ja 40min uintia. Tuntui ihan ookoolta, niinkuin tietysti tuollaisen omalla tavallaan raskaan harjoituksen kuuluukin.

Jouluna aion nämä juhlallisimmat päivät ottaa rennommin, mutta heti välipäivinä jatkan treenaamista innolla.

Spinning-kokemukseni

Mulla on nyt vakavia keskittymisongelmia terveystiedonkirjan ja koeviikon suhteen, joten mulla on pitkästä aikaa aikaa kirjotella tänne kuulumisia.

Siitä ekasta spinningistä on nyt jo aikaa, mutta jotenkin näin se tais mennä.

Menin sinne salille silleen mielestäni sopivasti viittä minuuttia vaille tunnin alkua, olinhan ostanut sen kymppikortinkin jo aiemmin. No pääsin sen salin ulko-ovelle, ja sain huomata että ovi on lukossa. Muistelin lukeneeni jostakin että niillä korteilla pääsee sisälle ovista, joten kulutin arviolta minuutin kortin kaivamiseen repusta, sen ovenavausjutun etsimiseen ja sen käytön opettelemiseen. Juoksin sitten siitä portaat ylös ja menin pukuhuoneeseen ja jätin ylimääräiset vaatteet sinne ja lähdin suunnistamaan kohti sitä jumppasalia, no siinä kohtaa kuulin välioven takaa että jahas, siellä ne tais alotella jo. Meinasin vaan hiippailla sulavasti saliin ja liittyä seuraan, mutta se väliovi sitten oli myös lukossa. Ei muuta kun takaisin pukuhuoneeseen, kortti repusta, kortti laitteesta läpi ja saliin. Olin ehkä jonkun kaks minuuttia myöhässä siinä kohtaa ja kaikki siinä pyöräili jo ja minä siinä marssin hakemaan sellaista pyörää rivistä seinustalta. En tietenkään saanut sitä liikkeelle. Lopulta ohjaajan piti tulla auttamaan.

Itse spinning on ihan jees, tehokkaan tuntuista eikä ainakaan rasita niveliä. Ehkä se parantaa mun pyöräilyä jopa tosipaljon, koska sisällä on helpompi vetää kovalla rytmillä ja vaihdella vastuksia kuin pihalla. (lue: sisällä tulee vedettyä kovempaa, koska on muita katsomassa :D) Vaikka toisaalta pihalla tulee vastaan mäkiä ja vastatuulta ja muita "luonnollisia intervalleja". Että menepä nyt tuosta sanomaan sitten.

Seuraavalla kerralla kun menin spinningiin, oli kaikki ovet auki (koska menin sinne vähäsen aiemmin) ja käytin kortin läpi sellaisesta laitteesta. Joka näytti että olin maksanut viime käynnistäni kaksi kertaa, eli ilmeisesti molempien ovien avaamisesta. No, menetin vain kuusi euroa...

Enkä vielä toisellakaan kerralla oppinut siirtämään sitä pyörää. Tällä kertaa joku avulias kanssaspinnaaja ovensi auttavan kätensä, mutta en oikeasti tajua miten niitä on tarkoitus siirrellä. Ehkä multa vaan puuttuu habaa, koska kaikki ne muuta vaan kippaa sen pyörän silleen puoliksi ilmaan niille edessä oleville pikkupyörille ja siirtää sen, minä saan sen pyörän takaosan tasan pikkuisen ilmaan ja fysiikan laitkin sanoo ettei se niin onnistu.

Kiitos tästä ja nyt jatkuu tuskaisa terveystiedon lukeminen ja vaihtoehtoisten sisäpyöränsiirtosuunnitelmien suunnittelu.

Vähän kaikenlaista ja spinningiä

Kokeilin sitten sitä lenkin keskellä hidastamattomuutta ja enpä olis uskonut että sehän sopii mulle. :D Tänäänkin juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni peruslenkillä tasaista vauhtia alusta loppuun! ja vielä keskimmäiset kilometrit muutama sekuntia kovempaa kuin muut Sports Trackerin mukaan. Ja tuntuikin sitä paitsi ihan hyvältä. Tästähän voi päätellä vaikka että jos antaa itselleen luvan hidastella keskivaiheilla että muka "jaksaa loppuun" niin sitten koko lenkki on hidas eikä sitten kehity hirveästi.

Pian lähden ensimmäistä kertaa ikinä ohjattuun spinningiin, enkä osaa sanoa onko tää nyt kivaa vai ei. Ehkä pitää olla avoimin mielin ja ottaa spinning a) treenin ja b) pyöräilykorvauksen kannalta. Ja ei se nyt ainakaan huonoa voi tehdä. Vähän tämmönen hassu olo kun en tiedä yhtään mitään! Esim. ketä sinne on menossa, (pelkään että kaikki on jotain tuntemattomia jumppa-ammattilaisia) missä on sen salin pukuhuoneet, mitä sillä kortilla pitää tehdä, enkä tiedä mitään ryhmäliikuntatuntikulttuurista. iik. No okei ei mua oikeasti noin paljon jännitä. Moro!

Keskimatkan syndrooma

Lenkin keskivaiheilla tuntuisi vauhti olevan aina hitaimmillaan. Jos aion kävellä lenkillä jonkun pätkän, se pätkä osuu useimmiten lenkin keskelle, ei alkuun eikä loppuun. Taitaa johtua siitä että alussa on vielä voimiensa tunnossa ja lopussa taas jaksaa puristaa kun tietää ettei matkaa ole enää jäljellä paljon. Keskellä lenkkiä taas ei ole varsinaisesti mitään maalia mitä kohti rientää ja matka on jo ehkä alkanut ainakan psyykkisesti puuduttaa. Kun nyt minuutin päästä lähden peruslenkille, aion yrittää juosta alun hitaasti, keskivaiheen vauhdilla ja lopun voimista riippuen hitaasti palautellen tai suunnilleen samaa vauhtia kuin keskipätkän. Vaihtelu virkistää.

Outo olo, ostin salikortin. No okei, oikeasti se on spinningiä varten, kun talvella en aio pyöräillä maantiepyörällä pitkin jäisiä teitä. Eikö se ihan tarpeeksi samanlaista ole, luulisin. No voisin mä sitä juoksumattoa käydä moikkaamassa joskus myös, kun kerran samalla kortilla pääsee. Lähes rajattoman määrän eli kymmenen kertaa.

Melko jees

Nyt on pari päivää treenailua takana ja voin kyllä vain todeta että puolentoista viikon lepo on tehnyt tosi hyvää! Jaloissa ei paina mikään ja olo on kovin levännyt. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin, huomenna varmaan kevyttä uintia ja sitten lisää peruslenkkeilyä ja sauvakävelyä. Sää vaan on aika kylmä, mutta luulis sitä tuohonkin tottuvan. Huomaako joku muukin että mulla ei ole just nyt yhtään mitään kirjoitettavaa?

PK

Varpaankynsi on onneksi nyt antibioottien voimalla rauhoittunut (eikä näytä irtoavankaan vaikka yhdessä vaiheessa siltä näyttikin), ja nyt on sitten varmasti hyvä aloittaa maanantaista lähtien peruskuntokausi nyt venähtäneen ylimenokauden jälkeen. Puolitoista viikkoa tuohon varpaaseen ja nuhailuun meni, mutta nyt olen valmis! Ehkä pitempi lepo on tehnyt hyvääkin, ainakin on tullut kunnolla palauteltua, vaikka nyt koko kroppa onkin viimeiset päivät varsinkin kaivannut liikettä. Treenaamista olen sitten korvannut kaikenlaisella oheistoiminnalla kuten frisbeegolfilla. Tähän seuraavan treenikauteen kuuluu sauvakävelyä, juoksemista, uimista, ehkä vähän kuntosaliakin, paljonpaljon kotilihaskuntoa, juoksu+kuntosali+uinti -tyyppisiä yhdistelmiä ja muuta vastaavaa perustekemistä. Jossain vaiheessa melko pian mukaan vielä lajiharjoituksia lähinnä varmaan ylämäkeen, ja se on sitten siinä.

Kun mikään ei riitä

Olihan noita kiristyksiä ja kiputiloja mutta ne taisi olla liian vähän. Ylimenokaudella on tunnetusti hyvä teloa itsensä oikein kunnolla peruskuntokautta silmälläpitäen, esimerkiksi samoin kuin minä: Kaaduin portaissa -> isovarvas turposi ja kynsi alkoi sylkeä mätää, ja nyt on vähän vaikea muun muassa kävellä. Mikäs tässä muuten, muttaku kengät ei mee jalkaan ja sukat likaantuu varpaan kohdalta pilalle, eikä voi edes urheilla eli suurinpiirtein kaikki on pilalla. Se rajaa muuten yllättävän paljon lajeja pois, kun ei saa kenkää jalkaan eikä voi uimahalliin mennä. Itse olen keksinyt tasan yhden treenimuodon: lihaskunto. Eikä kaikki lihaskuntoliikkeetkään oikein käy kun varvasta ei kehtaa taittaakaan. Jää tässä vissiin enemmän aikaa kouluttautumiselle. Olis se PK-kauden aloittaminen silti ihan jees tähän paikkaan. Varvastilanteen normalisoitumista odotellessa.

Taitohan sekin

Nimittäin itsensä jumiuttaminen siirtymäkaudella. Nyt kun pitäisi ottaa rennosti ja hoitaa kaikki jumit pois, niin tietysti mun jalat kiristää joka puolelta ja ensimmäistä kertaa elämässäni on lonkankoukistaja ja pohkeet tosi pahoina. Mulla ei ole aavistustakaan, mistä nuo on tullut, paitsi no voi ehkä liittyä jotenkin lihashuoltoon mutta ei mitään tarkempaa. Enkä vissiin osaa venytelläkään kun venyttelystä lihakset vaan kiristyy entisestään. Jos nämä lepäilyllä lähtis. Ja fysioterapeuttia moikkaamalla.

+

Plussat:

1. Motivaatio on korkealla ja olen sitkeä treenaaja.


2. Mulla on ollut tosi vähän urheiluvammoja, vaikka nyt astma onkin vähän vaivannut.

3. Terveet elämäntavat pitää kunnossa. Ehkä näitä voisin silti vielä parantaa, ainakin unta saan mielestäni liian vähän.

4. Olen kiinnostunut urheilusta ja liikkeestä, ja se pitää motivaation aika varmasti hyvänä pitkään.

5. Kehitystäkin on vähän tapahtunut, eli jotain on tehty oikein. Mun kehitys on kyllä ollut tänä vuonna sitä että nousin surkeasta sellaseen keskisurkeaan, eli kyse on muutamasta sekunnista per kilometri. Ei riitä mulle!

En mä varmaan ihan toivoton tapaus ole, vähän vaan hukassa.


Kävin eilen uudella kuntosalilla, kun siellä oli juoksumatto, eikä tästä kylästä muilta saleilta sellaista löydy. Palloilin siellä tyhmän näköisenä, kun en löytänyt kassaa enkä pukuhuoneita ja sitten kun löysin, pääsin kokeilemaan juoksumattoa. Tarkoituksena oli tehdä lisäksi palauttavaa lihaskuntoa, mutta kaikki ei sitten mennyt ihan putkeen. Kuntosalia vähemmän kuluttavana en tunnistanut puoliakaan nimettömistä ja ohjeettomista laitteista, ja veivasin sitten kahta eri soutulaitetta aina mattoilun välissä. Olis ny ollu edes jumppamatto jossain nurkassa mutku ei. Oli hauskaa.

No siten niin huono! eli kuinka parantaa

Kommenttejani liittyen siis edelliseen postaukseen.

1. Allergiat ja rasitusastma

Näille ei paljon mitään voi. Kolmevuotinen siedätyshoito heinäallergiasta on pian ohi ja ensi kesänä huomaa varmasti oliko siitä mitään hyötyä. Astmaan on lääkkeet, mutta niitäkin varmaan täytyy vähän katsoa, kun eivät tunnu parhaita mahdollisia olevan.

2. Koripallo

Mennyt on mennyttä. Pitää vaan nyt treenata monipuolisesti ja hyvin ja kaikkee.

3. Paino

Pitää katsoa, jos tulisi joku hyvä sauma pudottaa ne pari kiloa mitkä tuossa nyt painaa. Tai koittaa, jos ne lähtisi ihan sillä että vähentäisi vähän kaikkea turhaa syömistä. Korvan taakse tämä.

4. Selkäranka (eli motivaatio ja itsekuri)

on onneksi hyvällä mallilla nyt.

5. Maitohappo

Toivotaan että hapotus vähenisi harjoittelumäärien ja kunnon kasvaessa...

No sepä oli nopeaa. Tästä sitten kattelemaan päivän treeniä ja syömään kans.

Miten niin huono?

Miksi siis olen säälittävä, niin. Annetaan listan puhua puolestaan.

Miinukset:

1. Allergiat ja rasitusastma

Mulla on heinä- ja koivuallergia ja rasitusastma. Kaikki diagnosoituja ja periaatteessa lääkittyjä, mutta joko tänä vuonna oli tosi paha siitepölykesä tai sitten lääkkeissä on vielä miettimistä.

2. Koripallo

Pelasin aktiivisesti sellaiset 4 vuotta koripalloa. Ei koripallossa mitään vikaa ole, ihan kiva laji ja käyn edelleenkin katsomassa pelejä, mutta se vei aikaa. Kestävyysurheilijalle tärkeät vuodet, joina olisi pitänyt tulla paljon liikettä ja peruskunnon kasvaa kohisten, vietin korisharkoissa heitellen. Tulihan niissäkin liikuttua, vähän. Olisi varmaan riittänyt, jos olisin päättänyt pelata korista loppuelämäni.

3. Massan hitaus

Painoindeksini on lähempänä 21:tä kuin jotain pienempää, eli aika paljon kestävyysurheilijalle. Ei minusta huolestumisen arvoista, mutta joka liikakilohan on lisää kannettavaa.

4. Selkäranka ja sen uudelleenkasvatus

Joskus pari vuotta sitten (koripallon jäljiltä) treenasin aika vähän ja usein säästelin itseäni, valitettavasti myös kisoissa. Koriksesta (tai lähinnä joukkuekaveriltani) olin saanut päähäni sen, että urheilu on kivaa vain silloin kun siinä ei hengästy, ja hikoaminen on rumaa. (Väärinkäsitysten välttämiseksi: kyllähän korisharkoissa juostiinkin, mutta yleensä rangaistuksena hävinneelle joukkueelle tai vaihtoehtoisesti pitkin hampain verenmaku suussa.) Kyllähän sitä vähitellen oppi kuuntelemaan omia fiiliksiä eikä joukkuekavereiden juoksuvastaisuuksia, mutta menihän siinä hyviä treenikelejä ohi. :)

5. Maitohappo

Jostain syystä mun lihakset on tosi kovia keräämään maitohappoa. Johtuu varmaan joko kunnosta tai sitten jostain geeneistä. Aika mysteeri on kyllä tämä kohta.

Pessimismihän on parasta, mutta aion silti vähän ruotia näitä kohtia ja keksiä parannuksia. Toki te lukuisat lukijatkin saatte kritisoida ja kommentoida, mielelläni kuulen hyviä ja huonoja ehdotuksia.

Mitä?

Tämä blogi on siksi, että olen kyllästynyt olemaan hidas ja kisoissa yleensä viimeinen. Tästä blogista ei tule lifestyle- tai treeniblogia, tästä tulee kehitysblogi. Blogin avulla pystyn käsittelemään syitä ja seurauksia tulosten paranemisesta tai huononemisesta ja toivottavasti kehittymään urheilijana. Musta tulee paras!

Aion kirjoittaa anonyymisti. En ainakaan heti aluksi aio kertoa nimeäni, ikääni, asuinpaikkaani tai edes lajeja, joissa kilpailen.

Kirjoitan pääosin kuvattomia tekstejä. En usko että bloggaamisen takia alan kuvaamaan treenaamistani tai lenkkarivuoria, ja kuvien lainaaminen netistä on mielestäni ehkä vähän turhaa.

Mainittakoon vielä, että kun kuvauksessa puhutaan säälittävästä kestävyysurheilijasta, on se ehkä vähän liioittelua. Olen säälittävä vain jos kisatuloksia katsoo. :)

Tervetuloa seuraamaan säälittävän kestävyysurheilijan kehittymistä sekä urheilijana että kirjoittajana!