Kielimatka on nyt ohi. Oli ihan kivaa vaikken kyllä tyytyväinenkään ole. Urheilublogissa en nyt lähde ruotimaan tuon tarkemmin, mutta kysykää kommentilla sitten jos kiinnostaa. Aikaa oli siellä aika niukasti, ehdin käymään vain muutaman kerran lenkillä ja se oli aina yhtä juhlaa. Kadonnut motivaatio on siis onneksi löydetty uudelleen! Viimeisinä päivinä aloin jo haaveilla pyöräilemisestä ja avovesiuinnista. Lähdinkin sitten heti matkan rasituksista toivuttuani pyörälenkille.
Parin päivän päästä käyn juoksemassa puhtaana treeninä yhdessä juoksutapahtumassa kympin. Aikatavoitteita ei oikein ole enkä lähde keräilemään päänahkoja, mutta nyt kun on tuota treenitaukoa ollut niin tuntuu sopivalta tuommoinen rykäisy tähän väliin ennen loppukesän (tärkeitä) kisoja.
Nyt on siis tarkoitus harjoitella kunnolla, alkukesään verrattuna toivottavasti siitepölyvapaammassa ilmassa, ja onnistua jäljellä olevissa kisoissa! Ja syödä kunnolla, kielimatkan lounaat oli yhtä sipsipussia ja suklaapatukkaa. Ei sovi mulle, just kun pääsin melkein eroon herkuttelusta!
Ai niin, karnevaalien jälkeen ehdin ennen kielimatkaa käydä vielä yksissä kisoissa. Tein oman ulkorataennätykseni! Halliennätys jäi 15 sekunnin päähän. Lisää samanlaisia säitä pliis!
perjantai 26. heinäkuuta 2013
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Karnevaalit
Karnevaalit on nyt ohi ja mieliala on paljon parempi kuin edellisen kirjoituksen jälkeen! Sain karnevaaleilta toivomaani motivaatiota oikein reilusti ja nyt olo on paljon voimaisempi ja luottavaisempi, ja urheilukin tuntuu taas kivalta. Kolme päivää urheilua hyvässä säässä (siis sade on oikeasti mun allergioille paras sää) ja kavereita, voiko parempaa ollakaan? Sain vähän vinkkejä allergiakaudesta selviämiseen ja niitä lähdetään nyt testailemaan vähitellen. Tässä vähän pikapäivitystä parhaiden karnevaalien jälkeen, ja ai niin, ne kisatkin meni vuodenaika huomioon ottaen ihan ok!
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Siitepölyaika on kivaa
En olisi koskaan uskonut, mutta niin on vaan päässyt käymään. Minulla on motivaatio-ongelmia! Oon aina jaksanut treenata ja kisata ja panostaa, vaikka olisi mennyt huonosti, mutta nyt on kyllä jo melkein seinä vastassa. Monena päivänä olen huomannut, että olen jotenkin hidastellut ja viivytellyt treenaamaan lähtemistä aamusta asti. Ainoastaan kivoimmat treenit ovat tuntuneet kivoilta lähteä tekemään, esimerkiksi kevyt pyöräily yms.
Lähes kaikki kovat harjoitukset on mennyt huonosti. Siitepölyallergiat ei sovi mitenkään yhteen mun astman kanssa, ja siksi kaikki kisat on mennyt monta minuuttia huonommin kuin hallissa tai alkukeväästä. Talvella astma ei vaivannut käytännössä koskaan, vain tosi harvoin oli pientä rohinaa tai liman nousua. Nyt kesällä kaikki kevyttä sauvakävelyä raskaampi tekeminen hengästyttää ja kovat vedot nostaa limaa kurkkuun, vaikeuttaa hengittämistä ja hapottaa kovaa.
Kisoissa eka kilometri tuntuu hyvältä, toinen ok ja loput ovat sitten taistelua hengenahdistusta ja maitohappoja vastaan, ja tuloksena on jokaisesta kesän kisasta aivan luokattoman huonoja aikoja.
Urheilu ei siis tunnu juuri nyt hyvältä. Huomenna alkaa lajikarnevaalit, saa nähdä osallistunko kisoihin ollenkaan. Toivottavasti pystyn siellä harjoittelemaan ainakin kohtuullisen hyvin ja saan luennoilta avaimia ongelmiini. Pian karnevaalien jälkeen lähden kielimatkalle Isoon-Britanniaan. Lenkkarit lähtee kyllä mukaan, mutta aion siellä pitää urheilusta hermolomaa ja käydä lenkillä vain just sen verran kuin huvittaa. Jospa harjoitusohjelman löysentäminen parantaisi motivaatiota ja palaisin Suomeen innokkaana treenaamaan täysiä SM-kisoja ja muita loppukesän tärkeitä kisoja kohti.
Lähes kaikki kovat harjoitukset on mennyt huonosti. Siitepölyallergiat ei sovi mitenkään yhteen mun astman kanssa, ja siksi kaikki kisat on mennyt monta minuuttia huonommin kuin hallissa tai alkukeväästä. Talvella astma ei vaivannut käytännössä koskaan, vain tosi harvoin oli pientä rohinaa tai liman nousua. Nyt kesällä kaikki kevyttä sauvakävelyä raskaampi tekeminen hengästyttää ja kovat vedot nostaa limaa kurkkuun, vaikeuttaa hengittämistä ja hapottaa kovaa.
Kisoissa eka kilometri tuntuu hyvältä, toinen ok ja loput ovat sitten taistelua hengenahdistusta ja maitohappoja vastaan, ja tuloksena on jokaisesta kesän kisasta aivan luokattoman huonoja aikoja.
Urheilu ei siis tunnu juuri nyt hyvältä. Huomenna alkaa lajikarnevaalit, saa nähdä osallistunko kisoihin ollenkaan. Toivottavasti pystyn siellä harjoittelemaan ainakin kohtuullisen hyvin ja saan luennoilta avaimia ongelmiini. Pian karnevaalien jälkeen lähden kielimatkalle Isoon-Britanniaan. Lenkkarit lähtee kyllä mukaan, mutta aion siellä pitää urheilusta hermolomaa ja käydä lenkillä vain just sen verran kuin huvittaa. Jospa harjoitusohjelman löysentäminen parantaisi motivaatiota ja palaisin Suomeen innokkaana treenaamaan täysiä SM-kisoja ja muita loppukesän tärkeitä kisoja kohti.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Parannuksia ja jotain päinvastaistakin
Ajattelin nyt kehityksen seuraamista varten listata tähän kaikki asiat jotka ovat tuntuneet menneen parempaan suuntaan sitten viime vuoden.
1. Tulokset
Tämän vuoden puolella olen kisannut vasta kaksi kertaa eri matkoilla, mutta molemmissa reilut ennätysparannukset! Näihin parannuksiin oon tosi tyytyväinen, ja tuntuu vieläpä siltä että pystyy kesällä menemään vielä kovempaa.
2. Leirit
Viime vuonna oli kroppa aina viikonloppuleirin jäljiltä tosi jumissa ja kuolemanväsynyt ainakin pari päivää leirin jälkeen, ja ne jumit oli siis oikeesti tosi pahoja. Tänä vuonna leirien jälkeen on olo ollut väsynyt ja jalat tuntuneet hyvällä tavalla tyhjiltä, muttei ole ollut mitään viime vuotisiin tuntemuksiin verrattavaa takareisituskaa tai muuta shokkikiristystä.
3. Harjoittelu
Olen saanut nostettua harjoitusmäärää ja varsinkin laatua. Ennen tapasin tehdä harjoituksia paljon suurpiirteisemmin, "vähän sinnepäin" -tyylillä, nyttemmin niin käy tosi harvoin, ja suurimman osan harjoituksista teen täysillä enkä anna periksi pienelle väsymykselle.
Ja jossain oon kyllä mennyt taaksepäinkin...
1. Ruokavalio
En tiedä kehtaanko kertoakaan! Mulle kävi nyt niin, että kun harjoitusmäärät ja energiantarve lisääntyi, mun ruokaileminen hajosi käsiin. Syön muuten ihan terveellisesti ja hyvin, mutta energiantarpeen lisääntyessä aloin syödä suurempaan nälkään ns. tyhjiä kaloreita. Tällä hetkellä syön lähes joka aterialla jälkiruuaksi jotain pullaa tai keksiä tai jotain vastaavaa, enkä tiedä kuinka pääsen tästä eroon! Kyllä mä varmaan pystyn vähentämään herkuttelua, mutta tiukkaa se tulee tekemään kun on kerran tavaksi päässyt! Kertokaa ihmeessä vinkkejä jos teillä muilla on ollut samoja ongelmia.
1. Tulokset
Tämän vuoden puolella olen kisannut vasta kaksi kertaa eri matkoilla, mutta molemmissa reilut ennätysparannukset! Näihin parannuksiin oon tosi tyytyväinen, ja tuntuu vieläpä siltä että pystyy kesällä menemään vielä kovempaa.
2. Leirit
Viime vuonna oli kroppa aina viikonloppuleirin jäljiltä tosi jumissa ja kuolemanväsynyt ainakin pari päivää leirin jälkeen, ja ne jumit oli siis oikeesti tosi pahoja. Tänä vuonna leirien jälkeen on olo ollut väsynyt ja jalat tuntuneet hyvällä tavalla tyhjiltä, muttei ole ollut mitään viime vuotisiin tuntemuksiin verrattavaa takareisituskaa tai muuta shokkikiristystä.
3. Harjoittelu
Olen saanut nostettua harjoitusmäärää ja varsinkin laatua. Ennen tapasin tehdä harjoituksia paljon suurpiirteisemmin, "vähän sinnepäin" -tyylillä, nyttemmin niin käy tosi harvoin, ja suurimman osan harjoituksista teen täysillä enkä anna periksi pienelle väsymykselle.
Ja jossain oon kyllä mennyt taaksepäinkin...
1. Ruokavalio
En tiedä kehtaanko kertoakaan! Mulle kävi nyt niin, että kun harjoitusmäärät ja energiantarve lisääntyi, mun ruokaileminen hajosi käsiin. Syön muuten ihan terveellisesti ja hyvin, mutta energiantarpeen lisääntyessä aloin syödä suurempaan nälkään ns. tyhjiä kaloreita. Tällä hetkellä syön lähes joka aterialla jälkiruuaksi jotain pullaa tai keksiä tai jotain vastaavaa, enkä tiedä kuinka pääsen tästä eroon! Kyllä mä varmaan pystyn vähentämään herkuttelua, mutta tiukkaa se tulee tekemään kun on kerran tavaksi päässyt! Kertokaa ihmeessä vinkkejä jos teillä muilla on ollut samoja ongelmia.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Talvikausi 2012 - 2013
Pitkästä aikaa täällä. Mun laji on siis kesälaji, mutta onhan tässä talvellakin tapahtunut.
Alkuun laittaisin numeroita jos jaksaisin, mutta kun en jaksa keräillä niitä niin sanotaan vaan että treenimäärät on lisääntyny ihan kivasti viime vuoteen verrattuna. Ja varsinkin laatu. Viime vuonna olin vielä vähän laiskempi ja jos jonkun asian pystyi tehdä helpommin niin luultavasti tein (laske tähän mukaan ainakin venyttely, käsite peruslenkki ja lihaskunto). Nyt oon onneksi päässyt eroon liiasta löysäilystä. Leiripäiviä kertyi 12 ja kaikki kotimaassa, mutten nyt koe että olisi mitenkään liian vähän mulle tuo määrä. Kestävyyttä saa aika helposti kotonakin tehtyä vielä tässä vaiheessa ympäri vuoden.
Kävin tasan yksissä hallikisoissa, nuorten SM-halleissa Tampereella ja siellä meni onneksi hyvin - ennätys parani reippaasti. Nyt tavallaan kesäkauden aluksikin olen kerinnyt jo käymään yksissä kisoissa ulkona ja ne taas meni odotettua paremmin. Voisin ehkä niistä kirjoitella erikseen.
Kipeänä olin vain kerran tai kaksi, eli olen pystynyt harjoittelemaan laadukkaasti ja tasaisesti läpi kauden.
Yleensä ottaen treenit ja leirit ja kaikki on mennyt yllättävän hyvin. Oon tosi tyytyväinen tähän talvikauteen ja odotan jo kesäkautta ja kisoja. (Ulkona lämpimässä treenaamista !) Parannettavaa on tällä hetkellä erityisesti syömisessä ja lepäämisessä. Ne onkin yllättävän vaikea saada kuntoon... Lukio varsinkin on aika hyvä tuhlaamaan salakavalasti tunteja päivistä. No, kuukausi enää tai jotain.
Alkuun laittaisin numeroita jos jaksaisin, mutta kun en jaksa keräillä niitä niin sanotaan vaan että treenimäärät on lisääntyny ihan kivasti viime vuoteen verrattuna. Ja varsinkin laatu. Viime vuonna olin vielä vähän laiskempi ja jos jonkun asian pystyi tehdä helpommin niin luultavasti tein (laske tähän mukaan ainakin venyttely, käsite peruslenkki ja lihaskunto). Nyt oon onneksi päässyt eroon liiasta löysäilystä. Leiripäiviä kertyi 12 ja kaikki kotimaassa, mutten nyt koe että olisi mitenkään liian vähän mulle tuo määrä. Kestävyyttä saa aika helposti kotonakin tehtyä vielä tässä vaiheessa ympäri vuoden.
Kävin tasan yksissä hallikisoissa, nuorten SM-halleissa Tampereella ja siellä meni onneksi hyvin - ennätys parani reippaasti. Nyt tavallaan kesäkauden aluksikin olen kerinnyt jo käymään yksissä kisoissa ulkona ja ne taas meni odotettua paremmin. Voisin ehkä niistä kirjoitella erikseen.
Kipeänä olin vain kerran tai kaksi, eli olen pystynyt harjoittelemaan laadukkaasti ja tasaisesti läpi kauden.
Yleensä ottaen treenit ja leirit ja kaikki on mennyt yllättävän hyvin. Oon tosi tyytyväinen tähän talvikauteen ja odotan jo kesäkautta ja kisoja. (Ulkona lämpimässä treenaamista !) Parannettavaa on tällä hetkellä erityisesti syömisessä ja lepäämisessä. Ne onkin yllättävän vaikea saada kuntoon... Lukio varsinkin on aika hyvä tuhlaamaan salakavalasti tunteja päivistä. No, kuukausi enää tai jotain.
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Se poikkeus, joka...
Kerkesin jo luulla että kuntoni oli nousussa ja kaikki hyvin. Treenivauhdit on ollut parempia ja olen pystynyt tekemään harjoituksia hyvin, vaikka nyt lukio onkin vähän potkinut.
Viime viikolla lähdettiin yhtenä päivänä naapurikunnan yleisurheiluhalliin tekemään vetoja. Piti tulla kova vauhdinvaihteluharjoitus sopivilla vauhdeilla, noin kymmenen kilometriä itse harjoituksen mittana. Ilmeisesti kuiva pakkassää ja kuiva halli-ilma ei ole hyvä yhdistelmä rasitusastmaatikolle, nimittäin oireet tulivat pahempina kuin pitkään aikaan. Jouduin pitämään taukoja joka välissä ihan vain että pystyin hengittämään, sylkemään ja niistämään. Keuhkoihin sattui ja olo oli kovin tukala. Lopetin sitten harjoituksen viiteen kilometriin, kun vauhditkin alkoivat laskea eikä helpotuksesta ollut tietoakaan. Vaihdettiin suunnitelmaa vähän ja teinkin sitten 50m nopeusvetoja muutaman kerran siihen päälle. Niidenkin palautusten aikana yskitti ja hengittäminen oli vaikeaa. Loppuverrytellessä oireet olivat jo vähän helpottaneet, ja jäljelle jäi vain ketutus. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, missä on vika. Onneksi teen pian astman seurantaa varten puhallustestit, näkee sitten vähän missä mennään.
Toissapäivänä oli sitten pitkästä aikaa kunnolla kehittävän tuntuinen harjoitus. Kahden ja puolen tunnin yhdistelmä, jossa tunti juoksua ja sauvoittakävelyä (joo luitte oikein, tarkoitan siis yltiöreipasta tavallista kävelyä), 40min kuntosalia (toista kertaa koko vuonna jos ei koululiikuntaa lasketa, olen enemmän kotilihaskuntoihmisiä) ja 40min uintia. Tuntui ihan ookoolta, niinkuin tietysti tuollaisen omalla tavallaan raskaan harjoituksen kuuluukin.
Jouluna aion nämä juhlallisimmat päivät ottaa rennommin, mutta heti välipäivinä jatkan treenaamista innolla.
Viime viikolla lähdettiin yhtenä päivänä naapurikunnan yleisurheiluhalliin tekemään vetoja. Piti tulla kova vauhdinvaihteluharjoitus sopivilla vauhdeilla, noin kymmenen kilometriä itse harjoituksen mittana. Ilmeisesti kuiva pakkassää ja kuiva halli-ilma ei ole hyvä yhdistelmä rasitusastmaatikolle, nimittäin oireet tulivat pahempina kuin pitkään aikaan. Jouduin pitämään taukoja joka välissä ihan vain että pystyin hengittämään, sylkemään ja niistämään. Keuhkoihin sattui ja olo oli kovin tukala. Lopetin sitten harjoituksen viiteen kilometriin, kun vauhditkin alkoivat laskea eikä helpotuksesta ollut tietoakaan. Vaihdettiin suunnitelmaa vähän ja teinkin sitten 50m nopeusvetoja muutaman kerran siihen päälle. Niidenkin palautusten aikana yskitti ja hengittäminen oli vaikeaa. Loppuverrytellessä oireet olivat jo vähän helpottaneet, ja jäljelle jäi vain ketutus. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, missä on vika. Onneksi teen pian astman seurantaa varten puhallustestit, näkee sitten vähän missä mennään.
Toissapäivänä oli sitten pitkästä aikaa kunnolla kehittävän tuntuinen harjoitus. Kahden ja puolen tunnin yhdistelmä, jossa tunti juoksua ja sauvoittakävelyä (joo luitte oikein, tarkoitan siis yltiöreipasta tavallista kävelyä), 40min kuntosalia (toista kertaa koko vuonna jos ei koululiikuntaa lasketa, olen enemmän kotilihaskuntoihmisiä) ja 40min uintia. Tuntui ihan ookoolta, niinkuin tietysti tuollaisen omalla tavallaan raskaan harjoituksen kuuluukin.
Jouluna aion nämä juhlallisimmat päivät ottaa rennommin, mutta heti välipäivinä jatkan treenaamista innolla.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Spinning-kokemukseni
Mulla on nyt vakavia keskittymisongelmia terveystiedonkirjan ja koeviikon suhteen, joten mulla on pitkästä aikaa aikaa kirjotella tänne kuulumisia.
Siitä ekasta spinningistä on nyt jo aikaa, mutta jotenkin näin se tais mennä.
Menin sinne salille silleen mielestäni sopivasti viittä minuuttia vaille tunnin alkua, olinhan ostanut sen kymppikortinkin jo aiemmin. No pääsin sen salin ulko-ovelle, ja sain huomata että ovi on lukossa. Muistelin lukeneeni jostakin että niillä korteilla pääsee sisälle ovista, joten kulutin arviolta minuutin kortin kaivamiseen repusta, sen ovenavausjutun etsimiseen ja sen käytön opettelemiseen. Juoksin sitten siitä portaat ylös ja menin pukuhuoneeseen ja jätin ylimääräiset vaatteet sinne ja lähdin suunnistamaan kohti sitä jumppasalia, no siinä kohtaa kuulin välioven takaa että jahas, siellä ne tais alotella jo. Meinasin vaan hiippailla sulavasti saliin ja liittyä seuraan, mutta se väliovi sitten oli myös lukossa. Ei muuta kun takaisin pukuhuoneeseen, kortti repusta, kortti laitteesta läpi ja saliin. Olin ehkä jonkun kaks minuuttia myöhässä siinä kohtaa ja kaikki siinä pyöräili jo ja minä siinä marssin hakemaan sellaista pyörää rivistä seinustalta. En tietenkään saanut sitä liikkeelle. Lopulta ohjaajan piti tulla auttamaan.
Itse spinning on ihan jees, tehokkaan tuntuista eikä ainakaan rasita niveliä. Ehkä se parantaa mun pyöräilyä jopa tosipaljon, koska sisällä on helpompi vetää kovalla rytmillä ja vaihdella vastuksia kuin pihalla. (lue: sisällä tulee vedettyä kovempaa, koska on muita katsomassa :D) Vaikka toisaalta pihalla tulee vastaan mäkiä ja vastatuulta ja muita "luonnollisia intervalleja". Että menepä nyt tuosta sanomaan sitten.
Seuraavalla kerralla kun menin spinningiin, oli kaikki ovet auki (koska menin sinne vähäsen aiemmin) ja käytin kortin läpi sellaisesta laitteesta. Joka näytti että olin maksanut viime käynnistäni kaksi kertaa, eli ilmeisesti molempien ovien avaamisesta. No, menetin vain kuusi euroa...
Enkä vielä toisellakaan kerralla oppinut siirtämään sitä pyörää. Tällä kertaa joku avulias kanssaspinnaaja ovensi auttavan kätensä, mutta en oikeasti tajua miten niitä on tarkoitus siirrellä. Ehkä multa vaan puuttuu habaa, koska kaikki ne muuta vaan kippaa sen pyörän silleen puoliksi ilmaan niille edessä oleville pikkupyörille ja siirtää sen, minä saan sen pyörän takaosan tasan pikkuisen ilmaan ja fysiikan laitkin sanoo ettei se niin onnistu.
Kiitos tästä ja nyt jatkuu tuskaisa terveystiedon lukeminen ja vaihtoehtoisten sisäpyöränsiirtosuunnitelmien suunnittelu.
Siitä ekasta spinningistä on nyt jo aikaa, mutta jotenkin näin se tais mennä.
Menin sinne salille silleen mielestäni sopivasti viittä minuuttia vaille tunnin alkua, olinhan ostanut sen kymppikortinkin jo aiemmin. No pääsin sen salin ulko-ovelle, ja sain huomata että ovi on lukossa. Muistelin lukeneeni jostakin että niillä korteilla pääsee sisälle ovista, joten kulutin arviolta minuutin kortin kaivamiseen repusta, sen ovenavausjutun etsimiseen ja sen käytön opettelemiseen. Juoksin sitten siitä portaat ylös ja menin pukuhuoneeseen ja jätin ylimääräiset vaatteet sinne ja lähdin suunnistamaan kohti sitä jumppasalia, no siinä kohtaa kuulin välioven takaa että jahas, siellä ne tais alotella jo. Meinasin vaan hiippailla sulavasti saliin ja liittyä seuraan, mutta se väliovi sitten oli myös lukossa. Ei muuta kun takaisin pukuhuoneeseen, kortti repusta, kortti laitteesta läpi ja saliin. Olin ehkä jonkun kaks minuuttia myöhässä siinä kohtaa ja kaikki siinä pyöräili jo ja minä siinä marssin hakemaan sellaista pyörää rivistä seinustalta. En tietenkään saanut sitä liikkeelle. Lopulta ohjaajan piti tulla auttamaan.
Itse spinning on ihan jees, tehokkaan tuntuista eikä ainakaan rasita niveliä. Ehkä se parantaa mun pyöräilyä jopa tosipaljon, koska sisällä on helpompi vetää kovalla rytmillä ja vaihdella vastuksia kuin pihalla. (lue: sisällä tulee vedettyä kovempaa, koska on muita katsomassa :D) Vaikka toisaalta pihalla tulee vastaan mäkiä ja vastatuulta ja muita "luonnollisia intervalleja". Että menepä nyt tuosta sanomaan sitten.
Seuraavalla kerralla kun menin spinningiin, oli kaikki ovet auki (koska menin sinne vähäsen aiemmin) ja käytin kortin läpi sellaisesta laitteesta. Joka näytti että olin maksanut viime käynnistäni kaksi kertaa, eli ilmeisesti molempien ovien avaamisesta. No, menetin vain kuusi euroa...
Enkä vielä toisellakaan kerralla oppinut siirtämään sitä pyörää. Tällä kertaa joku avulias kanssaspinnaaja ovensi auttavan kätensä, mutta en oikeasti tajua miten niitä on tarkoitus siirrellä. Ehkä multa vaan puuttuu habaa, koska kaikki ne muuta vaan kippaa sen pyörän silleen puoliksi ilmaan niille edessä oleville pikkupyörille ja siirtää sen, minä saan sen pyörän takaosan tasan pikkuisen ilmaan ja fysiikan laitkin sanoo ettei se niin onnistu.
Kiitos tästä ja nyt jatkuu tuskaisa terveystiedon lukeminen ja vaihtoehtoisten sisäpyöränsiirtosuunnitelmien suunnittelu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)